VERKOSTOITUMINEN VERKOSTOIDU VAIKUTA MENESTY AIDE TONTS

Pliis, ei persus edellä -taktiikkaa!

Päätin kerrankin olla hyvä tytär ja antaa äidilleni syntymäpäivälahjan, jollaisesta hän oli unelmoinut. Vein hänet Helsingin Jäähallissa pidettyyn Il Divo -yhtyeen konserttiin. Olimme paikalla ajoissa ja odotimme innostuneena keski-ikäisten kultakurkkujen saapumista lavalle. Väkeä riitti ja rivit täyttyivät yleisöstä.

Hieman ennen konserttia paikalle saapui pariskunta. He alkoivat heiluttaa käsiään ja tekivät kovaäänisesti tiettäväksi, etteivät mahdu kulkemaan penkkirivien välissä. Kaikkien tulisi siis nousta, jotta he pääsisivät paikoilleen istumarivin keskelle. Kahden kepin avulla liikkuva äitini oli jo nousemassa tuolistaan, kunnes estin häntä. Pariskunta ohitti meidät takapuoli kasvojemme suuntaan, eteenpäin katsoen. Tuolloin äitini kysyi, onko kyseessä jokin paikallinen tapa: ohitetaanko paikallaan jo istuva ihminen todella mieluummin peffa hänen kasvojensa suuntaisesti kuin liikkumalla eteenpäin siten, että kasvot ovat vastakkain?

Paitsi että jo eurooppalaisten etikettisääntöjen mukaan jälkimmäinen olisi suotavaa, siitä voi olla muutakin hyötyä.

Katsekontakti

Syksyllä 2018 ilmestyvässä kirjassani Verkostoidu, vaikuta, menesty kirjoitan katsekontaktista:

"Siihen hetkeen, jolloin kahden ihmisen katse kohtaa, on kätketty mieletön potentiaali. Oletko valmis käyttämään tuota potentiaalia hyväksesi? Eri maissa ja kulttuureissa on monia erilaisia katsekontaktien käytäntöjä. Liikemaailmassa yleinen tapa on suora katsekontakti sekä kunnon kädenpuristus. Huipulla ei ole eroa siinä, oletko nainen vai mies – katsekontakti on molemmille tärkeä."

Katsekontakti on siis merkki luotettavuudesta sekä tasavertaisuudesta. Se antaa mahdollisuuden kiittää ihmisiä heidän tehdessään tilaa tai mahdollisuuden pyytää anteeksi, kun olet myöhässä ja häiritset paikoillaan jo istuvia.

Merkki vuorovaikutuksen kieltämisestä

En väitä kaikkien pitävän minusta. Olen matkani varrella kohdannut heitäkin, jotka lähestyessäni kääntävät päänsä tai koko kehonsa toisaalle. Sellainen teko antaa nähdäkseni selvän merkin epäluottamuksesta tai siitä, että vuorovaikutus kanssani ei ole toivottua. Sen jälkeen, kun olet vaikkapa seminaarin alussa kulkenut peffa naamani edessä ohitseni on vaikea hyväksyä sinut kivana ja hymyilevänä ihmisenä verkostoitumistauon aikana. Anteeksi vain, mutta missasit ne ensimmäiset tutustumissekunnit ja muistan sinusta takapuolesi...

Mahdollisuus näyttää, että olet paikalla.

Vaikka kuinka hyvin prässätyt housut tai vartaloasi hyväilevä mekko sinulla on päälläsi, et voi tervehtiä niillä ketään. "Hei, hienoa nähdä tuttuja täällä!" Tämä tervehdys jää valitettavasti pois, jos naamani edessä on vain takapuolesi. Kukapa nyt kehtaisi tervehtiä jonkun takapuolta – saati tunnustaa sen tutukseen...

Mahdollisuus tulla nähdyksi

Väitän, että ainakin 90% tilaisuuksista on sellaisia, joissa yleisö istuu kasvot samaan suuntaan. Liikkumalla rivien välissä kasvot kohti istuvia ihmisiä annat muillekin mahdollisuuden huomata läsnäolosi. Voi olla, että potentiaalinen yhteistyökumppanisi on juuri ajatellut sinun ottavan yhteyttä ja nyt hän näkee sinut samassa tilaisuudessa. Todennäköisyys sille, että hän tulee tauon aikana tervehtimään sinua ja kenties saatte yhdessä jotain suurta aikaiseksi, on iso. Anna siis muidenkin nähdä sinun olevan paikalla ja tavoitettavissa!

Kiitos ja anteeksi! Vaikka näimme äitini kanssa takamuksia enemmän ja lähempää kuin laki sallii, konsertti oli fantastinen. Ja anteeksi, jos ohitit minut enkä tervehtinyt sinua. En vain yksinkertaisesti muistanut, miltä takapuolesi näyttää!

VERKOSTOIDU VAIKUTA MENESTY- kirjan julkkarit pidetty!

Miksi pitää kirjan julkkarit?

Yksi syy, miksi päätin pitää kirjalleni julkaisutilaisuuden oli oivallus siitä, kuinka monta ihmistä tahdoin kiittää avusta projektini aikana ja kuinka hienoa olisi nauttia lasi skumppaa ystävien kanssa.

Kirja ei ikinä synny vain yhden ihmisen voimin. Aivan mielettömän avun sain Pekka Virkin kustannustoimistolta. Pekan asenne ja osaaminen ovat kyllä tämän maan parhaita.

Kesällä ostin kaupasta kirjan, jonka kannesta tykkäsin kovasti. Olin onnekas saadessani Jan Garshnekin toteuttamaan myös Verkostoidu, vaikuta, menesty -kirjani kannen!

Rakkaan veljeni Ain Tõntsin kautta puolestaan sain kuvat kirjailijasta (ja palautetta myös äidiltäni, jolle lupasin harjoitella luonnollisempaa hymyä seuraavia kuvia ajatellen).

Näin vuosia sitten ystäväni Facebook-seinällä piirustuksen. Kopioin sen talteen edes tietämättä tuolloin, mitä varten. Oli vain tunne, että tämän tekijä on muistettava. Syytä olikin. Tehtäväkseni muodostui etsiä kännykkääni tallennettujen seitsemäntuhannen kuvan joukosta Kristjan Paurin teos. Ja taas olin onnekas: löysin kuvan, tekijän ja lisäksi sain oikein hyvän yhteistyökumppanin! Eikä haittaa, vaikka kirjani paras osa olisivatkin sieltä löytyvät kuvat.

Kun kieliasu, kuvat ja kansi valmistuivat, kuvioihin tuli taittotyöt tehnyt Sander Kikas. Hän olisi varmasti osannut tehdä myös talooni remontin, kotisivut, kanoille inkubaattorin, korjata tietokoneen ja auton sekä kaikkea muuta, jota en edes osaa ajatella!

Verkostostani löytyi myös rohkeita suomalaisia (tai ainakin wannabe-suomalaisia), jotka eivät pelänneet osallistua tuntemattoman kirjailijan projektiin. Iso kiitos ja kumarrus André Noël Chackerille, Julianna Borsokselle, Mirva Saukkolalle, Päivi Anttikoskelle ja Valdar Liivelle!

Juhlapaikan tarjosi Sinne -galleria, jossa oli juuri sopivasti käynnissä Liina Siibin näyttely teemanaan virolaisnaiset Suomessa. Osallistuin itsekin tämän taideprojektin luomiseen tietämättä, että jonain kauniina päivänä esikoiskirjani ilmestyisi näyttelytilassa. Kiitos gallerialle ja Markus Åströmille, että saimme tulla paikalle!

Ohjelmassa oli mahtavaa musiikkia sekä talk show -tyylinen haastattelu, jossa finanssi- ja videomies Mika Pesonen kyseli kirjailijalta vaikeita. Nautimme yhdessäolosta ja jopa hiukan verkostoitumisestakin.

Klikkaamalla voit katsoa kuvat julkkareista suurempina. Kiitos Sinne -gallerialle ja kaikille vieraille.

VERKOSTOIDU VAIKUTA MENESTY kirjan julkkarit pidetty, nyt verkostoidutaan!

Älä kysy mitä teen työkseni!

“Minä en ole kukaan, mutta mieheni on hyvin tunnettu liikemies.” Näin esitteli itseäni eräs henkilö liike-elämän verkostoitumistapahtumassa vuosia sitten. Koin esittelyn erittäin surulliseksi ja se kosketti syvästi. Myöhemmin elämässäni on tullut usein vastaan tilanteita, joissa olen itsekin hiljaa huutanut ajatuksissani: “Älä vaan kysyy mitä teen työkseni!” Onhan se kuitenkin ihan tavallista kysyä missä työskentelet.

Miksi sitten kysymys “mitä teet työksesi” ei ole hyvä aloitus verkostoitumistapahtumassa?

Noin kuutisen vuotta sitten, kun olin omasta mielestäni “between the jobs” (töiden välillä), mutta suoraan suomeksi sanottuna työtön, matkusteltiin silloisen miesystäväni kanssa Tanskaan muotimessuille. Hieman ennen perille saapumista näin pienen muutoksen ja havaitsin, että häntä askarruttaa jokin. Pian se selvisi: pelko siitä, miten hän esittelisi minut omille kollegoilleen. Mitä pitäisi sanoa, mitä minä teen työkseni – eli kuka minä olen.

Olin ehkä joskus liian blondi ajatellessani, että “työtön” tai “between the jobs” riittää. No, ei kelvannut silloin. Siellä messuilla kun pyörittiin isojen poikien liigassa hän ehdotti, että keksitään hyvä tarina. Tarina siitä, miten olen perustamassa oman yrityksen aivan kohta. Näin toimimme, hän pääsi häpeästä esitellä uutta työtöntä naisystäväänsä ja loppujen lopuksi hänen tarinansa toteutukin parin kuukauden kuluttua.

On aivan selvää, että on vaikea esitellä ihmistä, joka ei tee mitään (lue: ei ole kukaan). Samalla on myös vaarallista kysyä, mitä teet työksesi. Miksi?

Totuus on se, että kaikki eivät työskentele jatkuvasti ja jokaisella on tilanteeseensa eri syyt ja perustelut. Jotkut ovat eläkkeellä, joku on voittanut lotossa, osa pitää huolta kodista ja lapsista tai jotkut kerta kaikkiaan eivät haluaaina puhua työstä.

Tunnen esimerkiksi monia lääkäreitä ja lakimiehiä, jotka ovat todella kiitollisia kun verkostoitumistapahtumassa pystyy puhumaan muustakin kuin työstä. Hienoa, kun ihmiset ymmärtävät myös olla käyttämättä hyväkseen mahdollisuutta kysyä ilmaisia neuvoja.

Ihmisillä on usein tapana vertailla. Kun porukasta kolme esittelee itsensä toimitusjohtajana, veikkaan, että neljäs harjoittelijana aloittanut virkamies tuskin tuntee itsensä “päteväksi”kun sanoo oman tittelin. Joillekin on tärkeää, että itsellä on isompi kuin muilla – olkoon sitten vaikka titteli. Eräs “small talkin” idea on madaltaa ihmisten kynnystä keskustella ja silloin ei todellakaan tarvita hierarkian painottamista. Jätetään siis tittelit eteiseen.

Ok.

Jos en kysy, mitä teet työksesi, miten sitten aloitan hyvän keskustelun?

Mitkä ovat paremmat vaihtoehdot tutustua ja miksi?

Yksi varsin neutraali mahdollisuus on kysyä, miten tykkäät viettää päiväsi. Silloin toinen voi valita mitä kertoo, mikä on tärkeää hänelle itselleen. Hän voi kertoa, miten on kiireinen kaikkien miljoonia euroja maksavien projektiensa kanssa tai päättää puhua viime viikonlopun golfkisoista.

Ihmiset rakentavat helpommin suhteita sellaisten kanssa, joiden kanssa heillä on jotain yhteistä. Jos siis tiedät ihmisestä etukäteen, että hänen harrastuksensa on tennis (ja sinäkin sattumalta olet pelannut sitä), niin kysy onko hänellä joku harrastus mistä hän tykkää. Voilà! Miten hienoa, että teillä onkin yhteinen intohimon kohde ja syy tavata uudestaan ehkä jo kentällä. Toki kysymyksen voi esittää, vaikka et etukäteen tietäisi, mistä hän tykkää. Muita neutraaleja kysymyksiä voisivat olla:

– Mikä oli viimeksi niin hauskaa ja toi niin paljon iloa että nauroit ääneen?

– Miten tykkäät viettää kesäloman?

– Mihin matkustat kun sellainen mahdollisuus tulee?

Kysymyksiä voi ja pitäkin keksiä etukäteen riittävästi, kunnes harjaannut ja rentoudut – sitten kysymykset tulevat itsestään. Harjoitus tekee mestarin: ensin keskityt kysymyksiin ja kuuntelemiseen. Ei ole mitään pahempaa kuin se, että esität jokaiselle porukkaan mukaan tulevalle taas ja aina vain saman kysymyksen.

Ole siis luova ja kiltti.

Milleniaalit syvässä johtamiskriisissä?

Tervetuloa verkostoitumaan Y- ja Z sukupolvien kanssa!

Onko nuoret milleniaalimme syvässä johtamiskriisissä? Niin ainakin Randstad ja Future Workplace väittävät.

Organisaatioissa ollaan tekemisissa isomman ihmismäärän kanssa kuin aiemmin ja digitalisaation luotua mahdollisuuksia globaaliin yhteistyöhön.

On sanottu, että sukupolvien välinen kuilu on isompi kuin aiemmin. Miten siis verkostoitua ja luoda sekä operatiivisia että strategisia verkostoja nuoremman sukupolven kanssa?

Avain tähän on oppia ja tutustua nuoriin tutkien heidän odotuksiaan ja käyttäytymistään.

Vaikka suuri osa kanssakäymisestä ja yhteistyöstä tapahtuu digitaalisten laitteiden avulla, nuoremmilla sukupolvilla kriittisessä roolissa ovat sosiaaliset taidot ja vahva tarve henkilökohtaiseen viestintään sekä yhteistyöhön.

Milleniaalit (tai Y-sukupolvi, 1977-1994 syntyneet) ovat jo ottaneet tai ottamassa johtavia asemia ja Z-sukupolvi (s. 1995-2012) on tulossa vauhdikkaasti perässä.

Ovatko organisaatiosi valmiina hyödyntämään Y- ja Z- sukupolvien parasta osaamista ja ovatko näiden sukupolvien edustajat valmiita ottamaan johtajan vastuun harteilleen?

Randstad ja Future Workplace ovat tutkineet milleniaalien ja Z-sukupolven käyttäytymistä työyhteisöissä sekä heidän motivaationsa taustatekiöitä.

Tutkimuksissa on paljastunut kriisi milleniaalijohtajien keskuudessa. Monet nuorista eivät yksinkertaisesti ole valmiita tai varustettu riittävällä EQ:lla (emotional intelligencem, suom. tunneäly) ja sosiaalisilla taidoilla, joita tiimien tehokkaaseen johtamiseen tarvitaan.

Molemmat sukupolvet ovat tutkimuksissa nostaneet viestinnän taidot hyvän johtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Niiden jälkeen tulevat tuki ja rehellisyys.

Voisi uskoa, että nämä kaksi sukupolvea suosisivat työpaikalla tapahtuvassa kommunikaatiossa jonkinlaista messengeriä tai muuta digitaalista vaihtoehtoa, mutta tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Eniten pisteitä sai nimittäin kasvokkain keskustelu (39%)! Samalla vain 27% milleniaaleista arvioi omaa “soft skills” -osaamistaan hyväksi.

Esimerkiksi 45% ns. baby boomereista (s. 1946- 1964) ja X-sukupolvesta (s. 1964-1979) on sitä mieltä, että milleniaalien puuttuvalla johtamistaidolla voi olla negatiivinen vaikutus koko yrityksen kulttuurille sekä myös tuloksille.

Mistä nuoret siis jäivät koulussa paitsi?

Nuorilta kysyttäessä puuttuvat sosiaaliset- ja johtamistaidot ovat selkeästi eroteltavissa.

En edes haaveile, että kaikissa kouluissa joku opettaisi verkostoitumista, vaikka se on yksi nykypäivän johtajan ja yrittäjän tärkeimmistä osaamisalueista. Itse asiassa vain 28% millenniaaleista on sitä mieltä, että heidän nykyinen työnsä liittyy erittäin hyvin siihen, mitä he opiskelivat koulutuksensa aikana.

On siis erittäin tärkeää antaa palautetta kouluille sekä vanhemman sukupuolen edustajana mentoroida ja tukea nuoria johtajia tai sellaisiksi pyrkiviä heti urapolun alussa.

Yhdistämällä ja tukemalla Y- ja Z- sukupolven johtajia vanhemman sukupolven työntekijöiden kanssa sekä antamalla nuorille oikeat työkalut. Palkkiona on sitoutunut, hyvin verkostoitunut ja kannattava yritys.

Artikkelissa mainitut tutkimustulokset perustuvat Morar Consulting 22. kesäkuuta-11. heinäkuuta 2016 toteutetun tutkimuksen tuloksiin. Tutkimukseen osallistui yli neljä tuhatta ihmistä eri maista (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Meksiko, Puola, Argentiina, Intia, Kiina, Kanada ja Etelä-Afrikka).

Lisää aiheesta:

http://www.forbes.com/sites/danschawbel/2015/11/01/10-workplace-trends-for-2016/#fcf8e6d222c1

http://http://www.getrichslowly.org/blog/2013/07/09/gen-z-is-financially-savvy-with-one-big-exception/

http://danschawbel.com/blog/39-of-the-most-interesting-facts-about-generation-z/

https://workplacetrends.com/the-multi-generational-leadership-stu https://www.visioncritical.com/generation-z-infographics/

Kuvia: Designed by mynamepong and Gregor Cresnar from Flaticon

@AIDETONTS Aide Tonts verkostoituminenDigiverkostoituja oletko vaille omaa heimoa

Digiverkostoituja, oletko vailla omaa heimoa?

Mikä on oma heimo tai miksi sitä tarvitaan?

“Oma heimo on verkosto ihmisiä, jotka tukevat sinua, jakavat sinun kanssasi tietoa ja auttavat tarvittaessa.”

Miksi digiverkostoituja tarvitsee omaa heimoa?

Digiverkostoissa oma heimo on erittäin tärkeä orgaanisen näkyvyyden tuottajana. Mitä enemmän on niitä ihmisiä, jotka aktiivisesti tukevat sinua ja sinun tuottamaa sisältöä, sitä tehokkaammin saat rakennettua omaa henkilökohtaista brändia ja jakaa viestiäsi eteenpäin.

Onko hyvä sisältö riittävä, että ihmiset haluaisivat olla yhteydessä sinuun ja näyttää sitä tykkäämällä tai kommentoimalla sisältöä?

Maailmassa on enemmän tietoa tarjolla, kuin pystymme sitä vastaanottamaan. Fakta on se, että silti jokainen meistä elää tietynlaisessa kuplassa ja oman elämän algorytmien varassa. Digiverkostoitujan tehtävä on siis yhdistää niitä kuplia, olla moderaattorina ja kuraattorina niiden välissä.

Riittääkö, jos sinulla on hyvä ajankohtainen aihe, sen aiheen tuntemus ja luot vaikkapa some-ryhmän sen ympärille?

Se on erittäin hyvä alku, mutta silti vain alku. Siitä vasta työ alkaa. Laura Pääkkönen on sitä mieltä, että somessa noin 50% ovat stalkkareita( hiljaisia), 35% tykkääjiä ja 15% aktiivisia sisällön tuottajia.

Ville Tolvanen kirjoittii erässä ryhmässä, että “ Jos tässä ryhmässä on 1700 seuraajaa, niin sanoisin että 97% on hiljaa….”. Villen nimi on tunnettu ja moni on kiinnostunut mitä tämä some-guru viestittää. Silti 97% ryhmässä osallistujista on hiljaa…

Olen seurannut nyt omia postauksiani ja niiden “uraa” erilaisissa kanavissa. Sisällön jakaaminen Facebookin ryhmissä tuo minun kotisivuilleni ylivoimaisesti eniten kävijöitä. Silti, kun seuraan postausten elämää noilla sivuilla niin ainakin alussa tykkäykset ja kommentit ovat eniten juuri niiden ihmisten tekemiä kenen kanssa olen aikaisemmin tavannut. Juuri siinä on kriittinen elementti:

“Jos sinulla on pieni piiri aktiivisia live-heimolaisia, niin todennäköisesti kirjoituksestasi ei tule helposti viraali ja sen levittäminen vie enemmän resursseja.”

Miten sitten saat lisää hyviä heimolaisia verkostoosi? Tästä pari vinkkiä:

Meissä kaikissa elää pieni narsisti. Onko täällä ketään, joka ei kävisi katsomassa niiden ihmisten nimiä, jotka ovat tykänneet meidän postauksista? Olemalla aktiivinen eli tykkäämällä ja kommentoimalla vaikkapa blogiartikkelia näytät arvostusta sisällön tuottajaan. Ja kyllä me kaikki sisällön tuottajatkin tykkäämme ihmisistä, jotka arvostavat meitä.
Saman asian voi sanoa monella eri tavalla, älä ole “paskantärkeä”. Kun annat kallisarvoista palautetta, niin mieti enemmän, miten sen teet kuin mitä kirjoitat. Vaikka kuinka oikeassa olet tai tiedät asiasta enemmän, niin sen voi ja pitää sanoa nätisti. Jos kuitenkin on kauhea haluu antaa sitä negatiivista palautetta niin laita se henkilökohtaisena viestinä, ei seinälle tai kommenttikentälle.
Kiitä ja kumarra, mutta sanoo miksi. Minulla on ystävä, jonka tiedän olevan autossa, kokouksessa tai muutenkin kiireinen siitä, että hän laittaa minulle vastaukseksi peukun, onko sitten kyseessä kysymys, viesti kuva tai ihan mitä vaan. Se on meille kahdelle ok, mutta kun haluat kasvattaa heimoasi, niin aina kun kehut niin laita pari sana siitä miksi. Vaikkapa “kiitos, artikkelisi auttoi minua eteenpäin x asiassa”, “kiitos, sain postauksestasi hyviä vinkkejä”. Mitään ei lämmittää enemmän kirjoittajan mieltä ( ja samalla auttaa muistamaan sinut) kuin se, että tekstistäni oli hyötyä/apua!
Ihmisen muisti on lyhyt. Vaikka itse olet lukenut ja nähnyt postauksesi jo sataa kertaa, niin muut eivät. Se, että some-ryhmässä on tuhat ihmistä ei takaa, että tuhat ihmistä lukee tai edes huomaa sinun postaustasi. Personalisoimalla ryhmän tarkoituksen mukaisesti saateviestin voit postata sen uudestaan. Erittäin ovelat some-ketut pyytää heimolaisia jakamaan artikkelia ja ovat silloin vaan kommentoimassa sitä. Sillä tavalla postaus saa todennäköisesti jopa enemmän nostetta ja näkyvyyttä.
Postaajan muisti ei saa olla lyhyt. Kun olet aloittanut keskustelun tai postannut artikkelin niin muista aina käydä antamassa kommenteille kiitosta, kysymällä jotain kommentojialta tai ihan mitä vaan keksit- pääasia, että jokainen kommentti saa sinun vastakommentin, eli 2-3 sanaa, ei vaan emoijeja tai peukkuja. Silla tavalla postaus tai artikkeli saa parhaiten huomiota olemassa olevilta ja uusilta heimolaisilta. Tuntuu todella hassulta jos joku on heittänyt ilmaan jonkun teeman eikä hänellä ole enää sen jälkeen mitään sanottavaa. Silloin heimolaiselle jää tunne, että ahah, no tyyppi halusi vain mainostaa omaa artikkelia, sitä ei kiinnosta muiden näkökulmat, onpas tylsä tyyppi.
Yhdistä digi- ja liveverkostot. Kun sinulla on seuraajia, ketkä arvostavat sinua tykkäämällä tai kommentoimalla postauksia, niin suosittelen tapamaan ihmisiä myös livenä. Lounas tai kahvitauko yhdessä vahvistaa suhdetta, laajentaa verkostoja ja tuottaa uusia mahdollisuuksia. Vaikka kerran pari viikossa tapaaminen uuden heimolaisen kanssa, vahvistaa digiheimoasi ja todennäköisesti luo paremmat puitteet siihen, että postaukset saavat nopeamman nousun.

Voisin jatkaa tätä vinkkilistaa vaikka kuinka kauan, mutta uskon, että sen viidenkin vinkin säännöllisessa toteuttamisessa on haastetta. Mutta kokeile sitä pari viikkoa tai kuukausi, jos se ei tuota yhtään tulosta, niin laitatpa viestiä tännepäin. Kun tunnet, että kirjoituksesta oli hyötyä, niin laita kirjoitus jakoon ja kommentoi.

Kutsu Aide puhumaan tapahtumaasi tai kouluttamaan verkostoitumista, digi- ja liveverkostojen johtamista sekä johtajien sosiaalisia taitoja.

Artikkelin auttori Aide Tonts on suoramyyntiyrityksen T’Aide Living OY perustaja, yrittäjä, verkostoitumisen kouluttaja ja verkostostoista hyödyntäjä, Espoon Yrittäjänaisten Puheenjohtaja, Suomen Yrittäjänaiset RY hallituksen varajäsen, Gaia Network hallituksen jäsen, sekä LähiTapiola hallintoneuvoston jäsen. Ja kaiken sen hän on saavuttanut verkostoitumalla.

Näin luot toimivan suhdeverkoston vuonna 2018!

Olet hankkinut 1 000 kontaktia Linkedinissa, 1 000 uutta ystävää Facebookissa, 1 000 uutta Twitter seuraajaa, UPEAA ja AIVAN LOISTAVAA!

Sosiaalisen median alustat rohkaisevat sinua usein vuoden lopussa katselemaan vuodenn takaisia tapahtumia ja tuloksia; luomaan mielikuvia, että olet tykätty, arvostettu ja pidetty ihminen. Ja näin varmasti onkin.

Entä miten nyt? Mitä nyt pitäisi tehdä, kun olet haalinut kaikki ne kontaktit? Miten pääset tästä eteenpäin? Tai onko nyt verkostoitumisen tavoite täytetty ja voit ansioidusti jäädä lepäämään laakereilla ja odottamaan sosiaalisen myynnin saarnajien lupaamaa menestystä? Onko nyt suhdetililläsi riittävästi resursseja, että voit tarvittaessa pyytää apua kontakteiltasi? Hmm, tämä on ehkä hieman vaikea kysymys tai onko?

Verkostoituminen- tärkein sääntö on, että luot yhteyksiä/kontakteja ja kehität niistä toimivia suhdeverkostoja.

Pelkkä kontaktin luominen ilman sitä seuraavaa suhteen vahvistamista ei riitä.

Miten siis arvioin kuinka hyvin olen luonut suhteita?

Tammikuussa on hyvä katsoa taaksepäin ja suunnitella uutta vuotta. Voisit tehdä harjoituksen: ota Linkedinin ja Facebookin ystävät; laske, kuinka monelle heistä voit soittaa ja pyytää sekä apua että neuvoja tai että hän suosittelisi sinua tai osaamistasi.

He ovat ihmisiä, jotka tietävät mitä teet ja tarjoat, he ovat puolellasi. He ovat jakamassa kirjoittamiasi artikkeleita some- kanavissa, he ovat suosittelemassa sinua, jos joku kysyy asioita, mitä sinä tarjoat. Heitä kiinnostaa, miten sinulla menee.

Kuinka ison klaanin sait kasaan ja oletko kuullut Dunbarin luvusta?

Brittiläisen tutkijan Robin Dunbarin mukaan 150 on raja ihmisten lukumäärälle, johon keskiverto ihmisyksilö voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Nämä suhteet ovat sellaisia, joissa ihminen tietää, kuka kukin henkilö on ja kuinka kukin ihminen on suhteessa toisiin ihmisiin. (Hauskana faktana täällä, että myös simppansien heimo ei ole isompi kuin 150 yksilöä.)

Jos oma klaani tai heimo ei ole vielä 150 henkilöä, sinulla on varsinainen urakka edessä vuonna 2018.

Mieti myös, minkä alan osaajia ei ole vielä listallasi, puuttuuko super connectoreita, mentoreita tai muita sinulle strategisesti tärkeitä kontakteja.

Käy vielä kerran läpi kontaktilista ja ota yhteyttä heihin, jotka eivät vielä kuuluu sinun Dunbarin listaan. Mikään ei ole parempi sitomaan ihmisiä yhteen kuin live-tapaamiset. Vuoden alku on hyvä syy kysyä kuulumisia ja ehdottaa tapaamista.

Aloita jo tänään !

Kutsu Aide puhumaan tapahtumaasi tai kouluttamaan verkostoitumista, digi- ja liveverkostojen johtamista sekä johtajien sosiaalisia taitoja.

digitaalinen verkostoituminen Aide Tonts verkostoituja ja Super Connector

Oletko pelkkä verkostoituja vai Super Connector?

Verkostoitumisesta ja sen tärkeydestä omalle uralle sekä organisaatioiden kehitykseen on viime aikoina ollut paljon puhetta. Joillekin suhteiden luominen on helpompaa kuin toisille, mutta omalla tavallaan jokainen meistä on verkostoitunut, tietoisesti tai muuten.

Ihmisten verkostoja tutkiessa tuntuu, että vaikka ne ovat suurin piirtein samankokoisia, on joillakin onnekkailla enemmän ”tärkeitä” kontakteja kuin muilla. Kun asiaa tarkastelee lähemmin, voi huomata, että menestyneimmät verkostoitujat ovat Super Connectoreita.

Mikä sitten on Super Connector? En ole löytänyt täydellistä suomenkielistä termiä, vielä. Kokeilen avata asiaa hieman.

On olemassa verkostoitujia, joilla on laajat verkostot, mutta he ovat kuin perhosia jotka lentävät kukasta toiseen – muistamatta myöhemmin, minkä värinen, tuoksuinen, tai missä kukkanen oli. Puhumattakaan, että voisi auttaa kukkasta kasvamaan. Tätä verkostoitujatyyppiä kutsun Networking Butterfly -nimellä.

Toisaalta on ihmisiä, jotka käyttävät omia kontaktejaan muiden verkostossaan olevien uran ja elämän parantamiseksi. Tällainen Super Connector yhdistää verkostonsa ihmisiä esittelemällä ja yhdistämällä heitä. Super Connector auttaa luomaan merkityksellisiä suhteita sekä jakaa laadukasta sisältöä verkostossaan.

Jotta saisit Super Connectorin huomion osaksesi, sinun on kannettava huolta siitä, että olet avoin uusille mahdollisuuksille ja ajatuksille sekä olet itse aktiivisesti tuottamassa lisäarvoa – olemalla oman alasi asiantuntija.

Mutta miten sinusta tulisi Super Connector, tarvitaanko siihen laajoja verkostoja? Laajat verkostot eivät yksinään auta, myös suhteiden laadulla on arvoa, paljonkin. Tehdään yhdessä harjoitus.

1. Mieti, ketkä ovat vaikuttaneet uraasi, antaneet kullanarvoisia neuvoja tai tutustuttaneet sinut johonkin tärkeään ihmiseen?

2. Mieti, kenet olet esitellyt tuolle ensimmäiselle ryhmälle?

Jos sait kaikki rivit täydettyä nimillä, sinussa on varsinaisen Super Connectorin ainesta! Onneksi olkoon! Jos ei, ainakin tiedät nyt yhden vinkin, miten sinusta voisi tulla Super Connector.

Ihmisten yhdistämisestä pitäisi tulla tapa. Super Connectorille ihmisten yhteen liittäminen on mielentila. Aina, kun hän tapaa uuden ihmisen, hän ajattelee, ketkä oman verkoston ihmiset voisivat olla kiinnostavia tai hyödyllisiä uudelle kontaktille, miten tai missä ihmiset voisivat tutustua?

Super Connectorin suhdepankissaan on aina resursseja. Hän pitää yllä suhteitaan, vaikka tapaamalla verkostonsa ihmisiä työmatkalla. Hän tekee muistinpanoja ihmisistä ja heille tärkeistä asioista.

(Samasta aiheesta :5 syytä miksi puhua vieraille ihmisille )

Pidä siis yllä Super Connectorin mielentilaa aina, kun tapaat uuden ihmisen, sinulla on pieni tauko jolloin voisit soittaa tutulle tai huomaat mahdollisuuden yhdistää verkostosi ihmisiä.

Kutsu Aide puhumaan tapahtumaasi tai kouluttamaan verkostoitumista, digi- ja liveverkostojen johtamista sekä johtajien sosiaalisia taitoja.

Miten verkostoidun tehokkaasti ja vältän chick magnet -ilmiön?

Oletko huomannut, että kun tapahtumassa tulee aikaa verkostoitua, väki on pikkasen paniikissa. Osa meistä löytää nopeasti tutun tyypin ja turvautuu hänen kanssaan keskustelemaan. Toinen heittäytyy “repuksi selkään” ensimmäiselle vieressä seisovalle ystävännäköiselle eikä poistu ennen kuin ystävällisen tyypin hermot pettää ja hän heittää “repun” pois vaikkapa poistumalla koko tapahtumasta. Toki kokeneemmalla “repunkantajalla” on muitakin vaihtoehtoja tilanteen kunnialla pelastamiseksi.

Kun porukassa on mukana molemmat sukupuolet, voin lyödä vetoa, että vie enimmillään viisi minuuttia verkostoitumisaikaa, kun chick magnet -ilmiö toteutuu. Mikä ilmiö se on, ja miten testaat sen olemassaoloa? Se on helppoa!

Testausta helpottaa, jos verkostointitilaisuudessa on mikä tahansa pöytä, jonka ääreen voi istua tai seisoa. Naisena otat paikan tyhjän pöydän äärestä – ja muuta ei tarvitse tehdä. Testausta nopeuttaa se, jos pöydässä on jo entuudestaan ainakin yksi nainen. Maksimissaan viidessä minuutissa pöydän vieressä on juuri sen verran naisia, kun siihen mahtuu.

Chick magnet -ilmiö on toteutunut. Porukka on jakautunut naisten- ja miestenpöytiin.
Miesten on turha kikattaa, koska sama ilmiö toimii myös miehillä. Sen voi nimittää jätkämagneetti-ilmiöksi. Niitä rohkeita miehiä, jotka lähestyvät pöytää, jonka ympärillä on jo enemmän kuin yksi nainen, on valitettavasti harvinaisen vähän.

Jos ihmiset olisivat pelikortteja, haluaisin juuri sinä hetkenä verkostoitumistapahtumaa sekoittaa koko pakan huolellisesti uudestaan. Toivoisin, että ihmiset vaikka vahingossa vaihtaisivat paikkoja ja antaisivat muillekin kuin saman sukupuolen edustajille mahdollisuuden tutustua heihin.

Miten verkostoidun tehokkaasti ja vältän chick magnet -ilmiön?

• Jos sinulla ei ole valmista suunnitelmaa, kenen kanssa haluaisit seurustella tapahtuman aikana, seuraa ihmisiä hetken verran.
• Valitse joukosta neljä ihmistä, joilla on jokin ominaisuus, mistä tykkäät ja mene rohkeasti puhumaan juuri niille neljälle. Näin vältät tilanteen, että olet joko reppu tai repun kantaja –liikut dynaamisesti porukasta toiseen. On myös huomattavasti helpompi puhua ihmisille, joista tykkäät.
• Ekstra pisteitä saat kun kaksi tai enemmän keskustelukumppania on eri sukupuolta kuin sinä
• Kun olet puhunut näille neljälle ihmiselle, olet tavallaan saavuttanut tavoitteesi. Kaikki uudet kontaktit tämän päälle ovat pelkkä bonusta; saat siitä itsevarmuutta ja hyvän mielen.

Älä siis jumitu omaan tuttuun porukkaan tai turvalliseen saman sukupuolen pöytään. Sekoita itse korttipakka tapahtuman aikana. Kontaktiesi erilaisuus kehittää sinua. Puhumalla erivärisille, eri ikäisille ja erimaalaisille ihmisille saat tietoa, jota et välttämättä saisi omalta sosiaaliselta lähipiiriltäsi. Uusi ihminen voi avata aivan uuden näkökulman asiaan, jota olet ehkä pyörittänyt päässäsi jo pitkään, löytämättä ratkaisua.

Spontaani tapaaminen Valbonnessa Ranskassa ihanan libanonilaisen rouvan kanssa. Hetki täynnä huikeita tarinoita ja jaettua elämänkokemusta.miksi puhua vieraille ihimsille

5 syytä miksi puhua vieraille ihmisille, verkostoidu tehokkaasti

Luin vähän aikaa sitten 93-vuotiasta sotaveteraanista Onni Torkkelista jolla ei ole enää sukulaisia eikä ystäviä elossa. Hän sanoi ” Olen karjalainen luonne, enkä pelkää keskustella tuntemattomienkaan ihmisten kanssa. Ihmiset kuitenkin karttavat: jos istuu puistonpenkille toisen viereen ja alkaa puhua, toiselle tulee kiire lähteä pois. Ihmiset pelkäävät toista ihmistä. En ymmärrä sitä, Torkkeli sanoo vakavana.” http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/543014-jarvenpaalainen-93-vuotias-sotaveteraani-haki-apua-lehti-ilmoituksella-hoitajat

En ymmärrä minäkin vaikka kymmenen vuotta Suomessa asuneena olen tottunut, että ovesta tulee ihminen joka ei tervehdi, puhumattakan siitä että kysyisi miten menee. Kesällä Espalla kävellessä huomasin reaktioni kun vieressä kävelevä raitis korrekti suomalainen mies kehui mun mekkoa ja ulkonäköä. Olin melkein kääntymässä ensimmäisestä ovesta sisään. Sain kuitenkin sen sisäisen verkostoitujan nopeasti kaivettua , vaihdettiin pari sanaa ja toivottiin hyvää kesää toinen toiselle. Oi että tuntui jälkeenpäin päivä ihanalta!
Mutta mitä järkeä on puhua vieraille?

Tästä ainakin viisi syytä miksi puhua vieraille ihmisille:

1. MONINAISUUS KEHITTÄÄ
Puhumalla erivärisille,-ikäisille ja eri maista tuleville ihmisille saat tietoa jota et välttämättä saisi omalta sosiaaliselta lähipiiriltäsi. Uusi ihminen voi avata ihan uuden näkökulman asialle jota olet ehkä pyörittänyt päässä jo pitkään löytämättä ratkaisua.

2. VIRIKKEET OVAT TÄRKEITÄ MIELELLE
Kuten sotaveteraani Onnikin totesi, virikkeet ovat tärkeitä. Niiden loppuminen voi viedä jopa elämänhalun. Puhuminen toiselle ihmiselle virittää mieltä, voit jopa pelastaa hänen päivän tai kenties elämän.

3. HARJOITTELET VERKOSTOITUMISTA
Vieraille ihmisille puhumisen tilanne tulee usein odottamattomana. Kuten monet muutkin tilanteet vaikkapa työ-tai henkilökohtaisessa elämässä missä pitäisi nopeasti reagoida ja vastata mahdollisemman järkevästi. Harjoittelet siis valmiutta puhua odottamattomassa tilanteessa sujuvasti ja luontevasti.

4. LAAJENNAT MUKAVUUSALUETTASI
Sanotaan että pitää tulla ulos mukavuusalueelta että kehittyisit. En oikein uskoo siihen. Paljon parempi vaihtoehto on laajentaa mukavuusaluettasi. Puhumalla tai vastaamalla vieraille ihmisille saat lisää itsevarmuutta ja huomaat pian, että olet tärkeissä keskusteluissa aktiivisempi ja rauhallisempi. Mukavuusalue on laajentunut etkä ole enää hermona kun puhumisen tarve tulee yllättäen.

5. LUOT UPEITA MUISTOJA
Matkustellesani maailmalla olen nähnyt tuhansia patsaita, kirkkoja ja museoita. Parhaat muistot ovat kuitenkin syntyneet puhumalla ihmisten kanssa. Kuten ystäväni Remo sanoi, joskus mietit viereisestä kaverista että hän on vain ”Socks and sandals, nothing to offer type” ( sukat ja sandaalit, ei mitään tarjottavaa tyyppi). Kuten Remolle tapahtui niin puhumalla hänen kanssa voikin tulla ilmi, että keskustelet entisen ministerin avustajan kanssa joka on matkustellut maailmalla, ihminen jolla on aivan mieletön määrä kiinnostavia tarinoita ja huikea verkosto.

(Samasta aiheesta lisää: Loppuiko oikea ystävyys sosiaaliseen mediaan?)

Kokeile ja harjoittele siis puhumista vieraille ihmisille päivittäin. Voit aloittaa vaikka katsekontaktilla ja sanomalla ystävällisesti vaan ” Hei, hyvää huomenta”. Päivittäistä annosta voi aina nostaa sen mukaan kun tuntuu, että olet saanut lisää itsevarmuutta ja halua tehdä tästä maailmasta paremman paikan meille kaikille.

@aidetonts

Loppuiko oikea ystävyys sosiaaliseen mediaan?

Viime vuosina on keskusteltu siitä, miten nykypäivän nuorilla on tuhansia sosiaalisen median kontakteja, mutta ei ehkä enää “oikeita” ystäviä. Verkostot ovat siis laajat, mutta heikot.

Mutta onko näin? Onko tosi, että milleniaaleilla ei ole enää offline-ystäviä, ja some heikentää oikeitten ystävyyssuhteiden luomista sekä ylläpitoa?

Tein pienen testin. Äitina kävin ensimmäisenä läpi lasteni parhaat ystävät. Kysyin 15- ja 22-vuotiailta lapsiltani, ketkä ovat heidän kolme parasta ystäväänsä. Sain aikaiseksi hämmennyksen, sillä molemmilla oli enemmän kuin kolme hyvää ystävää eikä ketään heistä haluttu jättää listalta pois.

Tuplasin siis ystävämäärän ja laskin, kuinka montaa vuotta näiden milleniaalien ystävyys kestänyt.

10 vuotta sitten vaihdoimme kotimaata, eli lapseni eivät enää jokapäiväisesti voineet olla offline-yhteydessä vanhoihin ystäviinsä. Uusia hyviä ystäviä on siis tullut muuton jälkeen, viimeisen 10 vuoden aikana.

22-vuotiaalla pojallani on yhteensä 84 ystävyysvuotta (21+21+21+9+4+8) eli keskimäärin 14 vuotta kestänyt ystävyysuhde.

15-vuotiaalla tyttärelläni on yhteensä 44 ystävyysvuotta (14+8+8+8+3+3), keskiarvo siis upeat 7,3 vuotta!

Testiini osallistui vain pari minulle tärkeintä ihmistä, mutta olen varma, että online-ystävyys ei vie offline-ystäviä. Nuorten mielestä päin vastoin. Maailma on nyt pienempi, ja ystävät voivat olla jopa enemmän toistensa kanssa tekemisissä, vaikka toinen onkin välillä toisella puolella maapalloa.

(Samasta aiheesta lisää: 5 syytä miksi puhua vieraille ihmisille, verkostoidu tehokkaasti)

Milleniaalit ovat sitä mieltä, että ystävä ja tuttu ovat ihan eri asioita. Voi olla tuhatkin tuttua onlinessa, mutta omat sydänystävät ovat edelleen tärkeitä. Heidän kanssaan jaetaan iloja ja murheita, nauretaan ja itketään, rakastetaan - ja välillä kiukutellaankin.

Nuoret siis oikeasti osaavat asian. He tietävät, että offline ja online eivät ole kaksi sodassa olevaa valtiota. Päinvastoin, nykynuoret osaavat miksata kahta eri maailmaa. Heillä on oma intiimi porukka, jonka kanssa pidetään suhteita yllä myös verkossa. Samalla heillä on tuhansiakin kontakteja sosiaalisessa mediassa, joilta he oppivat, joiden kanssa jakavat tietoa ja mielipiteitä, ja joilta voi jopa saada apua tarvittaessa.

Oikeat ystävyyssuhteet eivät siis ole loppuneet somen sukupolvella. He osaavat, mutta osammeko me vanhemmat?

@aidetonts

1 2

Katsekontakti

Merkki vuorovaikutuksen kieltämisestä

Mahdollisuus näyttää, että olet paikalla.

Mahdollisuus tulla nähdyksi

Miksi sitten kysymys “mitä teet työksesi” ei ole hyvä aloitus verkostoitumistapahtumassa?

Jos en kysy, mitä teet työksesi, miten sitten aloitan hyvän keskustelun?

Tervetuloa verkostoitumaan Y- ja Z sukupolvien kanssa!

Ovatko organisaatiosi valmiina hyödyntämään Y- ja Z- sukupolvien parasta osaamista ja ovatko näiden sukupolvien edustajat valmiita ottamaan johtajan vastuun harteilleen?

Mistä nuoret siis jäivät koulussa paitsi?

Yhdistämällä ja tukemalla Y- ja Z- sukupolven johtajia vanhemman sukupolven työntekijöiden kanssa sekä antamalla nuorille oikeat työkalut. Palkkiona on sitoutunut, hyvin verkostoitunut ja kannattava yritys.

Mikä on oma heimo tai miksi sitä tarvitaan?

“Oma heimo on verkosto ihmisiä, jotka tukevat sinua, jakavat sinun kanssasi tietoa ja auttavat tarvittaessa.”

Riittääkö, jos sinulla on hyvä ajankohtainen aihe, sen aiheen tuntemus ja luot vaikkapa some-ryhmän sen ympärille?

“Jos sinulla on pieni piiri aktiivisia live-heimolaisia, niin todennäköisesti kirjoituksestasi ei tule helposti viraali ja sen levittäminen vie enemmän resursseja.”

Verkostoituminen- tärkein sääntö on, että luot yhteyksiä/kontakteja ja kehität niistä toimivia suhdeverkostoja.

Miten siis arvioin kuinka hyvin olen luonut suhteita?

Jos oma klaani tai heimo ei ole vielä 150 henkilöä, sinulla on varsinainen urakka edessä vuonna 2018.

Aloita jo tänään !

1. Mieti, ketkä ovat vaikuttaneet uraasi, antaneet kullanarvoisia neuvoja tai tutustuttaneet sinut johonkin tärkeään ihmiseen?

2. Mieti, kenet olet esitellyt tuolle ensimmäiselle ryhmälle?

Miten verkostoidun tehokkaasti ja vältän chick magnet -ilmiön?

Posts navigation