Päätin kerrankin olla hyvä tytär ja antaa äidilleni syntymäpäivälahjan, jollaisesta hän oli unelmoinut. Vein hänet Helsingin Jäähallissa pidettyyn Il Divo -yhtyeen konserttiin. Olimme paikalla ajoissa ja odotimme innostuneena keski-ikäisten kultakurkkujen saapumista lavalle. Väkeä riitti ja rivit täyttyivät yleisöstä.
Hieman ennen konserttia paikalle saapui pariskunta. He alkoivat heiluttaa käsiään ja tekivät kovaäänisesti tiettäväksi, etteivät mahdu kulkemaan penkkirivien välissä. Kaikkien tulisi siis nousta, jotta he pääsisivät paikoilleen istumarivin keskelle. Kahden kepin avulla liikkuva äitini oli jo nousemassa tuolistaan, kunnes estin häntä. Pariskunta ohitti meidät takapuoli kasvojemme suuntaan, eteenpäin katsoen. Tuolloin äitini kysyi, onko kyseessä jokin paikallinen tapa: ohitetaanko paikallaan jo istuva ihminen todella mieluummin peffa hänen kasvojensa suuntaisesti kuin liikkumalla eteenpäin siten, että kasvot ovat vastakkain?
Paitsi että jo eurooppalaisten etikettisääntöjen mukaan jälkimmäinen olisi suotavaa, siitä voi olla muutakin hyötyä.
Katsekontakti
Syksyllä 2018 ilmestyvässä kirjassani Verkostoidu, vaikuta, menesty kirjoitan katsekontaktista:
"Siihen hetkeen, jolloin kahden ihmisen katse kohtaa, on kätketty mieletön potentiaali. Oletko valmis käyttämään tuota potentiaalia hyväksesi? Eri maissa ja kulttuureissa on monia erilaisia katsekontaktien käytäntöjä. Liikemaailmassa yleinen tapa on suora katsekontakti sekä kunnon kädenpuristus. Huipulla ei ole eroa siinä, oletko nainen vai mies – katsekontakti on molemmille tärkeä."
Katsekontakti on siis merkki luotettavuudesta sekä tasavertaisuudesta. Se antaa mahdollisuuden kiittää ihmisiä heidän tehdessään tilaa tai mahdollisuuden pyytää anteeksi, kun olet myöhässä ja häiritset paikoillaan jo istuvia.
Merkki vuorovaikutuksen kieltämisestä
En väitä kaikkien pitävän minusta. Olen matkani varrella kohdannut heitäkin, jotka lähestyessäni kääntävät päänsä tai koko kehonsa toisaalle. Sellainen teko antaa nähdäkseni selvän merkin epäluottamuksesta tai siitä, että vuorovaikutus kanssani ei ole toivottua. Sen jälkeen, kun olet vaikkapa seminaarin alussa kulkenut peffa naamani edessä ohitseni on vaikea hyväksyä sinut kivana ja hymyilevänä ihmisenä verkostoitumistauon aikana. Anteeksi vain, mutta missasit ne ensimmäiset tutustumissekunnit ja muistan sinusta takapuolesi...
Mahdollisuus näyttää, että olet paikalla.
Vaikka kuinka hyvin prässätyt housut tai vartaloasi hyväilevä mekko sinulla on päälläsi, et voi tervehtiä niillä ketään. "Hei, hienoa nähdä tuttuja täällä!" Tämä tervehdys jää valitettavasti pois, jos naamani edessä on vain takapuolesi. Kukapa nyt kehtaisi tervehtiä jonkun takapuolta – saati tunnustaa sen tutukseen...
Mahdollisuus tulla nähdyksi
Väitän, että ainakin 90% tilaisuuksista on sellaisia, joissa yleisö istuu kasvot samaan suuntaan. Liikkumalla rivien välissä kasvot kohti istuvia ihmisiä annat muillekin mahdollisuuden huomata läsnäolosi. Voi olla, että potentiaalinen yhteistyökumppanisi on juuri ajatellut sinun ottavan yhteyttä ja nyt hän näkee sinut samassa tilaisuudessa. Todennäköisyys sille, että hän tulee tauon aikana tervehtimään sinua ja kenties saatte yhdessä jotain suurta aikaiseksi, on iso. Anna siis muidenkin nähdä sinun olevan paikalla ja tavoitettavissa!
Kiitos ja anteeksi! Vaikka näimme äitini kanssa takamuksia enemmän ja lähempää kuin laki sallii, konsertti oli fantastinen. Ja anteeksi, jos ohitit minut enkä tervehtinyt sinua. En vain yksinkertaisesti muistanut, miltä takapuolesi näyttää!
